Rohkeutta, kirjoittavat naiset!

Ruusu kirjoittaville naisille

Me naiset saamme tänään ruusuja. Koko kimpun ansaitsevat ne kirjoittavat naiset, jotka kantavat laatuvastuuta koko työyhteisönsä teksteistä.

Kirjoituskoulutuksissa ei kovin paljon miehiä näy. Joskus kuluu kuukausia niin, että ryhmissä on yksinomaan naisia.

Kouluttajana huomaa ilahtuvansa, kun jonakin aamuna koulutustilan ovesta sitten tulee sisään edes yksi mies, yleensä vähän epävarman ja eksyneen oloisena.

Ei taitavampia mutta rohkeampia

Ovatko miehet siis niin paljon naisia parempia kirjoittajia, että he eivät lisäoppia kaipaa? Tuskin.

Tekevätkö naiset niin paljon miehiä enemmän tekstejä että motivoituvat myös parantamaan kirjoitusvalmiuksiaan? Siinä saattaa olla jonkin verran perää.

Tilanteeseen vaikuttaa tietysti myös toimiala ja se viestinnän laji, jota on tarkoitus kehittää.

Yksi ero on vuosien mittaan käynyt selväksi – eikä se uskoakseni liity lineaariseen ja epälineaariseen ajatteluun:

  • Miehet ovat naisia rohkeampia ja itsevarmempia kirjoittajia.

Eron on havainnut paitsi varsinaisista teksteistä, myös niistä esittelyviesteistä, joita usein pyydän koulutukseen ilmoittautuneilta.

Pienistä piirteistä suuriin linjoihin

Naiset usein kertovat, miten heidän kirjoitustyötään hidastaa ja haittaa epävarmuus oikeakielisyydestä. Miesten en muista samaa huolta kantaneen.

Tutkittua tietoa minulla ei ole lyödä pöytään, mutta arkikokemusta sitäkin enemmän, muutaman tuhannen koulutuspäivän verran. Tuon kokemuksen perusteella harmittelen mielessäni, joskus ääneenkin:

  • Miksi me naiset emme osaa nostaa usein erinomaista kirjoitustaitoa paremmin vahvuudeksemme?

Osittain syynä saattaa olla se, ettei työelämässä vieläkään arvosteta viestintävalmiuksia niin kuin pitäisi ja kannattaisi. Mutta olisikohan naisilla itselläänkin parannuksen paikka?

Naiset ovat miehiä innokkaampia tarttumaan tekstien pienimpiin piirteisiin. Se on joskus hieno asia; esimerkiksi vivahteiden tajua ei todellakaan ole työelämän kirjallisessa viestinnässä liikaa.

Toisinaan pikkutarkkuus ilmenee ikää kyllä turhana tai ainakin toisarvoisena pilkunviilauksena. Jos siihen vielä liittyy nipottava sävy, ei mikään ihme, jos kirjoitetusta viestinnästä kiinnostuneen naisen osaamista ei arvosteta.

Hyvät lähtökohdat meillä kaikilla

Tuskin on kovin olennaista, onko tekstin kirjoittaja nainen vai mies. Ei sitä esimerkiksi palautteita laatiessaan ajattele. Yhtenä päivänä vuodessa tällainen näkökulma lienee kuitenkin luvallinen.

Sekä naisilla että miehillä on Suomessa vahvat edellytykset tulle erinomaisiksi kirjoittajiksi. Asia on kaikkien yhteinen myös siksi, että hyvistä teksteistä on apua, hyötyä ja iloa ihan kaikille.

Hyvää naistenpäivää!

image_print
Jaa:

Vastaa